JyrkiVetosalmi Talous, politikka, yhteiskunta,...

Shakespearea mukaillen on jotain mätää Suomenmaalla

Tässä on nyt tullut seurattua farssia, jonka osapuolina ovat olleet niin hallitus, työnantaja- kuin työntekijäjärjestötkin. Farssi tuntuu ikävä kyllä muuttuvan kuitenkin tragediaksi. Asia on joka tapauksessa ollut vakava – Suomen talouden ja kilpailukyvyn kuntoon saattaminen. Kriisitietoisuutta on levitetty erityisesti hallituksen ja työnantajien toimesta ja syyllisen osaa on sovitettu työntekijöille.

Kriisi on todellinen. Suomen vienti on sakannut ja investointiaste tippunut. Käytännössä viimeiset vuodet maamme taloutta on pitänyt pinnalla kotimarkkinat. Syitäkin siihen on löydetty niin Nokian murroksesta, Euroopan velkakriisistä kuin Venäjän tilanteesta. Ihan oikeita syitä ovat ne kaikki. Lisäksi on oltu löytämässä syytä Suomalaisesta palkkatasosta tai tarkemmin työllistämiskuluista, insinöörimäisesti ilmaisten yksikkötyökustannuksista karvaisen syyttävän sormen osoittaessa työntekijöiden ahneuteen. Julkisen sektorin työntekijöitä pidetään kaikkein karmeimpina elätteinä ja pelkkänä taakkana kilpailukyvyn ylläpidon kannalta. Kuitenkin viimeiset palkkaratkaisut kaikilla sektoreilla ovat olleet käytännössä negatiivisia huolimatta alhaisesta inflaatiotasosta.

Niin hallituksen esittämä pakottava ratkaisumalli kuin sen osin korvaava julkisuudessa esillä oleva vaihtoehtoinen lomarahojen leikkaus ovat molemmat työntekijöiden arkea kurjistavia ja kotimaista kysyntää laskevia. Kotimaista kysyntää, jonka merkitys työllisyyden kannalta on jopa suurempi kuin viennin merkitys. Silti on annettu ymmärtää, että vaihtoehtoja ei juuri ole.

Vaihtoehtoja kuitenkin ainakin osin on. Ainahan vaihtoehtoja on. Ne vain täytyy haluta löytää. Avaimet niihin löytyvät pääosin hallitukselta itseltään ja myös suurten sekä keskisuurten yritysten hallituksilta.

Lähdetään purkamaan ongelmavyyhteä investointien vähäisyyden osalta. EK:n johtaja kertoi reilu viikko sitten eräässä osallistumassani koulutuksessa, että heillä odottaa viiden miljardin investoinnit lupaprosessien läpikäyntiä ennen alkamistaan. Prosesseihin kuluu kuitenkin pitkä aika eikä investointeja voida siksi käynnistää välittömästi. Hei haloo!

Ei olisi kovinkaan vaikeaa tällaisena aikana säätää poikkeuslakia, jolla investoinnit saataisiin vauhtiin. Sitä tuskin vastustaisi edes oppositio pois lukien Vihreät, jotka änkyröivät yleensä kaikkien fiksujen ideoiden suhteen. Annetaan parille kokeneelle TEMin virkamiehelle oikeus myöntää lupa investointien käynnistämiseen, kun investoija on esittänyt tapaamisessa tai parissa hyväksyttävät perustelut sille. Varsinaiset lupapaperit voivat sitten elää omaa elämäänsä ja aikatauluaan, jos niin halutaan. Samaan aikaan on kehitettävä hallituksessa systeemi, että kaikki elinkeinoihin liittyvät luvat saa jatkossa samalta luukulta. Yleensäkin turhaa sääntelyä ja byrokratiaa pitää purkaa - ei pelkästään vaaliteemojen sanahelinässä. Perkaamisen hoitakoot kansanedustajat, kun ovat säännöt laatineetkin.

Jatketaan investoinneista toisesta näkökulmasta. Etenkin pörssiyhtiöiden hallituksissa ja johdoissa on samankaltaisia ihmisiä. Heillä on hyvin samankaltainen koulutus, urakehitys ja maailmankatsomus. Älykkäitä he ovat varmasti.  Kaikki osaavat lukea tuloslaskelmaa ja tasetta. Tärkeä taito. He kaikki osaavat saneerata yrityksiä. Tärkeä taito on sekin. Vaikuttaa monesti heidän jopa kilpailevan siitä, kuinka monta työntekijää saadaan potkaistua pihalle yt-neuvottelujen seurauksena. Ei mikään meriitti kai kuitenkaan.

Homogeeniset yhteisöt yleensä ovat degeneroituja yhteisöjä. Tämän tietää jokainen lukion biologian tunneilla istunut tai muuten vain valveutunut kansalainen. Niin on myös käynyt tälle johtoeliitille pörssiyhtiöissä. Uusia ajatuksia ei uskalleta esittää, vaan lähinnä tuijotetaan kvartaalien välein ja useamminkin mitä viivan alle on jäänyt. Parannuskeinona on yleensä puristaminen entistä kovempaa jostain kulupuolelta. Tällaisella toiminnalla on kuitenkin rajansa eikä firma todellisuudessa kasva. Eivätkä ainakaan investoinnit lisäänny. Avuksi olisi palkata johtoon myös taustaltaan erilaisia tyyppejä: propellipäitä, humanisteja, matemaatikoita, taiteilijoita… yleensäkin erottuvia persoonia, joilla on kyky myös ajatella toisin.  Luovemmin. Tällöin bisneksen fokus myös kääntyisi laveammalle alueelle antaen tilaa innovaatioille ja sitä kautta myös uusille investoinneille. Riskit kasvaisivat osin, mutta mahdollisuus aitoon orgaaniseen kasvuun sentään olisi olemassa.

Palataan niihin yksikkötyökustannuksiin. Hallituksen väitteiden mukaan maamme em. kustannukset ovat kuulemma jopa 15% korkeammat kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Osin asiasta on myös ristiriitaista tietoa, mutta ilmeisimmin joku ero niissä on. Merkitys on toki iso joidenkin vähän jalostettujen erikoisosaamista vaatimattomien tuotteiden kohdalla, mutta riittävän pitkälti jalostettujen tuotteiden sekä palveluiden osalta on väite vastuuta pakoilevaa kykyjen puutetta. Kyky markkinoida, kyky myydä, kyky lanseerata brändejä, kyky toimia yhteistyökumppaneiden kanssa,... on suurimmalta osalta isoimmista yrityksistä hukassa. Syy on edellä kuvatun johdon kapea-alaisuuden. Poikkeuksia toki on. Onneksi!

Suomessa ei voida kilpailla halpamaiden kanssa koskaan työkustannuksilla, jos maasta halutaan tehdä elinkelpoinen muillekin kuin pienelle eliitille. Miksi pyrkiä romanialaiseen palkkatasoon ja sitä kautta vastaavaan elintasoon, kun voimme pyrkiä sveitsiläiseen?

Julkinen sektori, se elättien armeija josta ei ole kuin kustannuksia, on pääosin itse syytön tehottomuuteensa. Lainsäätäjät ovat osin ymmärtämättömyyttään, osin hyväntahtoista hölmöyttään säätäneet lakeja sekä säädöksiä, joiden valvominen sekä noudattaminen on tämän pöhötaudin aiheuttanut. Nyt vain täytyy lainsäätäjien purkaa nämä älyttömyydet. Lisäksi hallintoa tulee muutoinkin madaltaa erilaisista väliportaan virkamiehistä. Tämän korkeatasoisen koulutuksen saaneen kansan pitää myös saada käyttää omaa järkeään.

Ay-liikkeen jämähtyneisyys ei myöskään ole helpottanut maatamme tässä kurimuksessa. Päinvastoin. Heidän olisi jo aika tulla tälle vuosituhannelle. Lopettaa pikkumainen kiukuttelu ja opeteltava aidosti etsimään yleisestä näkökulmasta järkeviä ratkaisuja takertumatta jokaiseen yksittäiseen saavutettuun etuun. Lakkoilemalla tästä touhusta ei tule ainakaan yhtään mitään.

Mätää siis on. Mädästä syntyy myös niitä innovaatioita kuten biojalosteet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat